Oidipus luovuttaa verta

Seuraavaksi Amanda Pöyhönen ja Noora Hattunen kertovat kokemuksistaan Oidipuksen verenluovutuksissa. Kuvat on otettu kesäkuun verenluovutustapahtuman yhteydessä.

Amanda: Oidipuksen verenluovutus kesäkuussa 2017

Hei, olen Amanda ja olen koukussa verenluovutukseen. Verenluovutus on helppo tapa tehdä hyvää ja tarjota apua sitä tarvitseville. Pieni jännitys vatsanpohjassa ennen käden ojentamista sairaanhoitajalle tuo kokemukseen oman lisämausteensa. Luovutuksen jälkeen usein pohdin, mihin tarpeeseen vertani tällä kertaa tullaan tarvitsemaan. Edellisen kerran onnistuin luovuttamaan verta vuonna 2013: sen jälkeen hemoglobiinini ei ole aivan riittänyt tarvittavaan 125g/l rajaan saakka. Lehtikaalia ja pinaattia useamman kuukauden tankattuani olin taas valmis uuteen yritykseen.

Hurraa! Tällä kertaa ylitin hemoglobiinin rajalukemat kirkkaasti ja näin ollen sovelluin luovuttajaksi. Pitkän tauon jälkeen saatoin jälleen istahtaa punaiseen verenluovuttajan nojatuoliin. Jotta kokemukseni ei olisi ollut täysin mutkaton, sain vastaani uuden haasteen: suoneni olivat niin ovelasti piiloutuneet, ettei kädestäni virrannut verta pussiin laisinkaan. Päätimme kokeilla toisen käteni luovutuspotentiaalia ja onneksi toisella yrittämällä osuimme kultasuoneen!

Fiilis luovuttamisen jälkeen on mahtava. Tuntuu hienolta auttaa näin konkreettisella tavalla: verenluovutus on pieni vaiva luovuttajalle, mutta sen avulla voidaan pelastaa ihmishenkiä. Ryhmässä verenluovutus on mukavaa ja se myös vähentää jännitystä. Suosittelen siis kaikkia ryhtymään luovuttajiksi vaikkapa jo heti seuraavassa Oidipuksen ryhmäluovutuksessa! Ehkä sinustakin kuoriutuu verenluovuttaja-addikti? ;)

Noora: Kokemuksia verenluovutuksesta

Kun hallituskauden ensimmäisissä kokouksissa mietimme, millä tavalla Oidipus voisi osallistua hyväntekeväisyyteen, verenluovutus kuulosti mielestäni hyvältä idealta. En itse ollut koskaan aiemmin luovuttanut verta, mutta tiesin heti lähteväni toimintaan mukaan. Olen viime vuosina miettinyt paljon hyväntekeväisyyttä ja sen merkitystä, joten tämä idea tuli hyvään saumaan. Ajatus siitä, että omasta pienestä teosta voi olla toiselle suuri apu, motivoi ja kannustaa hyväntekeväisyyteen.

Ensimmäinen luovutus oli alkukeväästä ja silloin meitä olikin useampi opiskelija paikalla. Ennen luovutusta täytyy täyttää lomake, jolla varmistetaan sopivuus luovutukseen. Lomakkeessa kysytään mm. sairauksista, ulkomaan matkoista ja lääkityksistä. Ensimmäisellä kerralla täyttämiseen meni huomattavasti enemmän aikaa kuin toisella kerralla, sillä halusin käydä kysymykset tarkkaan läpi ja olla varma siitä, että annan jokaiseen todenmukaisen vastauksen.

Lomakkeen täyttämisen jälkeen hain vuoronumeron ja aloin odottaa omaa vuoroani. Ihmisiä oli melko paljon jonossa, joten jouduimme odottamaan noin tunnin verran. Aika meni kuitenkin nopeasti muiden kanssa rupatellen ja samalla nestettä tankaten. Ennen luovutusta on tärkeää syödä ja juoda hyvin! Muiden kanssa istuskellessa alkoi hiipiä pieni jännitys siitä, sopisinko luovuttajaksi ja millaisessa kunnossa olisin luovutuksen jälkeen.

Luovutushuoneeseen mennessä hoitaja kävi vielä läpi lomakkeeni, kysyi tarvittavat lisäkysymykset ja mittasi hemoglobiinin. Tämän jälkeen pääsin vihdoin luovuttajan penkille käsi ojossa odottamaan toimintaa. Itse luovutukseen annettiin jokaiselle vielä vesipullo, jota sai hörppiä toimenpiteen aikana. Riittävä määrä verta tuli yllättävän nopeasti, jonka jälkeen makasin vielä hetken tuolilla kuulostellen vointiani. Pystyyn noustessa jännitin pyörtymistä, mutta oloni oli todella hyvä. Kehossa ei tuntunut lainkaan siltä, että olin juuri menettänyt paljon verta.

Luovuttajien voinnista oltiin kiinnostuneita ja huolehdittiin kunnolla. Henkilökunnan ystävällisyys ja kiitollisuus luovuttajia kohtaan oli aitoa. Kiitollisuus näkyi sekä heidän käytöksessään että ”lahjuksissa”, joita luovuttajat saivat. Ainakin omalle opiskelijabudjetille tärkein ja mieleisin näistä lahjuksista oli kahvilippu, jolla sai pientä purtavaa ja juotavaa luovutuksen jälkeen. Loppupäivän huolehdin siitä, että join ja söin kunnolla. Ensimmäinen verenluovutukseni meni siis mallikkaasti ja päätin, että jatkossa haluan käydä luovuttamassa säännöllisesti. Naisilla luovutusten välissä pitää olla vähintään 91 päivää, joten seuraavaan luovutukseen en saanut vielä osallistua. Kesäkuussa pääsin kuitenkin luovuttamaan, jolloin homma sujui muuten samalla kaavalla, paitsi jonotusaika oli huomattavasti lyhyempi. Kesäaikaan luovuttajia on ilmeisesti paljon vähemmän kuin talvella. Vointini heti toisen luovutuksen jälkeen oli hyvä. Haluan kuitenkin kertoa varoittavan esimerkin siitä, kuinka voi käydä, jos luovutuksen jälkeen ei juo tarpeeksi vettä. Luovutuspäivä oli todella lämmin ja olinkin päättänyt lähteä suoraan luovutuksesta rannalle. Tiesin, että tarvitsisin paljon juotavaa niin lämpimänä päivänä etenkin verenluovutuksen jälkeen. Normaalisti kannan aina vesipulloa mukanani ja juonkin todella paljon päivän aikana. Tällä kertaa olin kuitenkin unohtanut vesipullot täytettyinä keittiönpöydälleni. Tiesin ottavani riskin jäädessäni rannalle auringonottoon ilman vettä. Muutaman tunnin siellä makasin, jonka jälkeen lähdin kaupan kautta kotiin. Kaupassa vointi alkoi huononemaan aika nopeasti ja päätinkin jättää ostokset minimiin. Viimeisenä nappasin hyllystä vielä pillimehun, jotta saisin nopeasti sokeria ja nestettä. Pääsin kassajonoon, jolloin jalkani eivät enää tuntuneet kantavan. Päässä heitti ja silmissä sumeni. Seuraava asia minkä muistan, on kassaneidin hätääntynyt ääni, kun nousen lattialta pyörtymisen jälkeen. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Minulla on kuitenkin luovutuksesta pelkästään positiivia ajatuksia eikä tästä tapauksesta jäänyt pelkoa jatkoa ajatellen. Tapaukseni toimikoon muistutuksena siitä, kuinka tärkeää nesteytyksestä huolehtiminen on verenluovutuspäivänä. Kaikille verenluovutus ei ole se parhaalta tuntuva tapa tehdä hyvää eivätkä kaikki edes sovi luovuttajaksi. Jollain on alhainen hemoglobiini tai lääkitys, joka estää luovuttamisen. Toisella saattaa olla paha neulakammo tai muu hyvä syy olla luovuttamatta, mikä todellakin on ok. Toivottavasti saamme kuitenkin jatkossa mahdollisimman paljon innokkaita oidipuslaisia mukaan verenluovutukseen. Luovutukseen osallistumisestahan saa myös haalarimerkin ;) Tehdään yhdessä hyvää!