Vaihtoon lähtö ei ole psykologian opiskelijoille kovin tyypillistä, ja koko prosessi tuntuu monille olevan vähän hämärän peitossa. Tämä mielessä pyysinkin Jennaa ja Ellinooraa kertomaan omista viimekeväisistä vaihtokokemuksistaan. Toivottavasti tämä postaussarja hieman kirkastaa ajatuksia siitä, millainen kokemus vaihto-opiskelu voi psykologian opiskelijalle olla. Ensin puheenvuoron saa Jenna, ja seuraavana vuorossa on Ellinoora. T: Maija
Tasan vuosi sitten valmistauduin yhteen mahtavimmista kokemuksista elämässäni: vaihto-opiskeluun Espanjan Granadassa. Etsin halpoja lentolippuja, vertailin matkavakuutuksia, pakkasin tavarani pahvilaatikkoihin vanhempieni varastoon, etsin tietoa tulevasta vaihtokohteestani. En ollut ikinä käynyt Espanjassa enkä osannut puhua espanjaa. Nyt kuitenkin olin lähdössä opiskelemaan psykologiaa sinne. Kuinka tähän päädyttiin?
Ajatus vaihtoon lähdöstä oli kummitellut takaraivossani jo kauan, ja yliopisto-opinnot aloittaessani tiesin että nyt tai ei koskaan on mahdollisuus kokeilla ulkomailla opiskelua. Valmistelut aloitin n. 1-1,5 vuotta ennen vaihtoon lähtöä perehtymällä vaihtokohteisiin ja koko Erasmus-vaihtoon ylipäänsä. Erasmus-vaihdon lisäksi on myös muita vaihtoehtoja, riippuen kohdemaastasi. Papereita piti täytellä jonkun verran ja asioita selvittää, mutta onneksi rakas ystäväni Ellinoora kävi samaa prosessia läpi ja usein täyteltiinkin Erasmus-papereita yhdessä. Hommaa tuntui olevan paljon, mutta ennen kuin huomasinkaan, olin kyynel silmässä ja ruisleipä kourassa jättämässä hyvästit läheisille ja Suomelle. Jännitti ja kauhistutti. Mietin, että mihin sitä on oikein lupautunut.
Olin siis kuusi kuukautta Espanjassa ja niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin: en vaihtaisi hetkeäkään pois. Koen että koko kokemus oli todella ainutlaatuinen hyvine ja huonoine hetkineen. Opiskelu Espanjassa oli todella erilaista verrattuna Suomeen. En muista yliopistossa olleen yhtäkään täyttä viikkoa erilaisten (todella tärkeiden) juhlapyhien vuoksi sekä myös proffien (vielä tärkeämpien) menojen takia, esim. saapuva puhelu, kampaaja-aika, you name it. Tunteja oli siis peruttu ja paljon, ja suomalaista neitosta tämä meininki ihmetytti kovin. En edes muista, milloin meillä Suomessa yliopistolla olisi peruttu luento?
Muutenkin opiskelu oli paljon rennompaa kuin Suomessa. Meni kauan ennen kuin totuin siihen, että yliopiston edustalla ihmiset soittavat kitaraa edessään olut & tapakset. Siis mikä akateeminen maailma tämä oikein on?! Mutta pian kaikki se rentous ja stressitön elämä ihastutti. Eniten kuulemani lause alkuvaihdosta oli ”no te preocupes” eli vapaasti suomennettuna ”älä huoli, kaikki järjestyy.” Kukaan ei tiedä mistään mitään, virastoissa ei ole työaikoja vaan siesta saattaa alkaa yllättävän aikaisin ja kukaan ei ota stressiä mistään. Omaksi yllätyksekseni, tästä huolimatta, kaikki kuitenkin aina järjestyi. Ei välttämättä niin tehokkaasti ja nopeasti kuin Suomessa, mutta järjestyipä kuitenkin.
Vaikka olin kuullut etukäteen siitä, ettei englannilla yksinkertaisesti pärjää Espanjassa, en osannut odottaa, että edes yliopistolla proffat tai nuoret opiskelevat ihmiset eivät ymmärrä sanaakaan. Esimerkiksi ensimmäisellä viikolla istuin väärällä luennolla koska kukaan ei ymmärtänyt kysymystäni siitä, olenko oikealla kurssilla. Oikean luokan löysin kun opin, että kehityspsykologia on espanjaksi psicología del desarrollo...
Luennoilla oli alkuvuodesta vaikea ymmärtää mitään (andalucian vaikea murre takasi sen etten tunnistanut edes muutamaa osaamaani sanaa) mutta muistan edelleenkin sen hetken kun oikeasti ymmärsin mitä luennolla puhutaan. Tuli niin hyvä fiilis! Kielen oppiminen kehittyy järkyttävän nopeaa tahtia maassa, jossa olet jatkuvasti kielikylvyssä. Siinäkin vaiheessa, kun onnistuin jo tutustua ihmisiin espanjaksi ja käydä keskusteluja, en edelleenkään ymmärtänyt luennoilla psykologian opetusta. Mutta siinä vaiheessa, kun aloin ymmärtää psykologian termejä espanjaksi, tuntui että minulle avautui kokonaan uusi maailma, jonka jälkeen kielen oppiminen kehittyi päivä päivältä suurin harppauksin eteenpäin.
Vaihto-opiskelun suurin anti ovat uudet - toivottavasti elinikäiset - ystävät. Kokemukset ja muistot. Henkinen kasvu. Onnistumisen kokemukset. Lisäksi asuminen ulkomailla järisyttää monia aikaisempia käsityksiäsi. Asioiden tarkastelu kauempaa tekee todella hyvää. Palattuasi saatat arvostaa jotain asioita, joita aikaisemmin pidit itsestään selvinä. Mutta lisäksi saatat nähdä myös monia ongelmakohtia ja asioita jotka ovat mahdollisesti jossain muualla paremmin.
Vaihto-opiskelu on erinomainen tapa testata omia siipiään. Huomaat, kuinka pärjäät uudessa maassa ilman tukiverkkoasi ja mahdollisuutta puhua äidinkieltäsi. Huomaat, että kodin käsite on moninainen, ei ole enää yhtä kotia. Huomaat, että Erasmus-vaihdossa et tutustu vain kohdemaahasi käytäntöihin vaan tutustut ihmisiin kaikkialta maailmasta ja opit paljon eri maista ja kulttuureista. Huomaat, kuinka nopeasti voikaan tottua uuteen elämään ja arkeen, sekä huomaat, että lopulta kaikista suurin haaste onkin jättää kaikki taakseen.
Vaihtarina parasta on:
- Mahdollisuus nähdä minkälaista on asua ja opiskella ulkomailla
- Matkustaa lähes joka viikonloppu
- Katsoa kun muut maistavat salmiakkia & lakritsia (parasta viihdettä!)
- Vertailla opetusta eri maiden korkeakouluissa. Mahdollisesti arvostaa yliopiston tasoa Suomessa enemmän kuin aikaisemmin.
- RUOKA! Voi sitä ihanan ja ihmeellisen ruuan määrää. Eikä kannata stressata vaihtokiloja, kyllä Suomessa kerkiää taas syödä kaurapuuroa ja raejuustoa. Nyt saa nauttia.
- Uudet ystävät, reissut ja upeat muistot
Seuraava Erasmus-haku on 1.-15.2.2017. Jos ajatus vaihto-opiskelusta yhtään houkuttelee, go for it! En ole kuullut vielä kenenkään katuneen päätöstä lähteä vaihtoon.
Jenna Pekkarinen